Monta valmennusta

Hiihtolomaviikko on mennyt jo huomaamatta viimeiseen arkipäivään asti. Mulla on ollut oikein rento ja ihana viikko ainakin tähän saakka! Nyt 2 viimeistä päivää lämpö on ollut miinuksella tai nollassa, joten kenttä on jäätynyt ja heppojen liikutus on muuttunut kävelyksi. Kumpa sulaminen jatkuisi taas pian tehokkaasti!
Tiistaina oli vielä sen verran sulaa ja kenttä pehmeänä, että tunti pystyttiin pitämään. Koska askellajit oli käynti ja ravi, tehtiin istuntaharjoituksia. Oli tosi hyödyllinen tunti, koska tottakai niinkuin jokaisella niin mullakin on istunnassa paljon parannettavaa. Mentiin lähes koko tunti ilman jalustimia niin, että jalat piti päästää ihan rentoina alas eikä niitä saanut ollenkaan jännittää. Käynnissä ihan ok, mutta ravissa alkoi olla jo Sylviä isompiliikkeisen Vedan kanssa vähän ongelmia! Ainakin joutui tasapaino koetukselle, jalat yritti vähän liiankin usein vaistomaisesti jännittyä hepan ympärille.

Keskiviikkona oli vuorossa mun ja Vedan ensimmäinen matka oman tallin ulkopuolelle! Lähdettiin Nitan kanssa Anun valmennukseen Niihaman maneesille. Lähtö oli jo 10.15 tallin pihasta, eli mentiin ajoissa 9 aikaan tallille ja laitettiin Veda matkakuntoon. Veda oli kovin mielissään kun pääsi taas vihdoin hepparekan kyytiin kavereiden kanssa.

Mulla oli ihan tavallinen kolmipala tänään Vedalla, koska ei hypätty isoa eikä rataa. Sujui silti ihan hyvin, vaikka aluksi epäilin että se voisi tuntua turhan vahvalta. Ehkä joskus tulevaisuudessa me ei rataa hypätessäkään tarvita kovin vahvaa kuolainta, kuka tietää :) Mutta aloiteltiin siis ravissa ja tultiin kahdeksikolla ravipuomeja, Vedalla oli aika paljon vauhtia ja sain heti paljon apua valmentajalta miten sitä voisi himmata. Olin jo ravitehtävän jälkeen ihan puhki, mutta lopulta Veda meni ihan kivasti.

Laukassa oli taas omat haasteensa aluksi, kun Veda tykitti puomeille aika haipakkaa. Itse kuitenkin löydän ratsastaessa laukassa parhaiten rytmin siihen mitä siellä selässä teen, eli toisaalta taas pystyn ja osaan vähän paremmin hallita Vedaa tässä askellajissa.

Oli tosi kiva valmennus ja sain taas paljon hyviä vinkkejä ja opeteltavaa kotiin. Kun esteet alkoi onnistua hyvin, tehtiin vielä hyvät loppuravit ensin taas ravipuomeilla, mutta koska Vedalla oli aika paljon intoa ja se yritti päästä tehtävältä aina mahdollisimman pikaisesti pois, Anu siirsi yhden puomin erilleen ja tultiin sitä pienellä voltilla niin pitkään että Veda alkoi malttaa. Koska voltti oli pieni, heppa ylitti puominkin taipuneena sisälle ja tätä kautta rentoutuessaan venytti hyvin ulkokylkeä. Veda alkoi olla tosi rento ja tuntui hyvältä selkään ja sainkin Anulta hyvän muistutuksen, että sen kanssa pitää vain tehdä toistoja, toistoja, toistoja. Ja se pitää muistaa jatkossakin!

Eilen pidin Vedalla kävelypäivän, kun kentällä ei paljoa pystynyt tekemään. Menin sillä ilmansatulaa ja oli ihana tunnelma, kun tallilla ei ollut ketään muita ja sai tehdä kaiken ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Veda oli oikein notkea ratsastaa ja tein paljon taivuttelua ja lopuksi tutustuttiin niihin kentän kohtiin, mitkä jännittää Vedaa eniten. Lopuksi tulin vielä alas selästä ja käytiin metässä tutustumassa, mikä oli aluksi Vedan mielestä hurjan jännittävää! Oli ihanan leppoisaa ja jäi tosi hyvä fiilis rennosta yhdessäolosta. Sylvin kanssa käytiin maastossa, saatiin sinne Sylvin paras kaveri Missi mukaan. Menin ilman satulaa ja kaulanarulla, tää oli eka kerta kun lähdin pelkästään narun voimin maastoon! Sylvillä oli kyllä riimu päässä jos olis tullutkin joku hätä, mutta siihen ei tarvinnut koskea, kun reissulla mentiin vaan käyntiä ja vähän ravia + mentiin kokoajan Missin perässä, eli mun ei paljoa tarvinnut ohjata. Pari kertaa kuitenkin kokeilin että jarrut on tallella ja tein pysähdyksiä ja omia kaarroksia Missin perässä, kyllä Sylvi hienosti kuuntelee metsässäkin kaulanarulla :)

Saa nähädä mitä tänään tehdään, luultavasti jatketaan samoissa merkeissä kuin eilenkin, mutta etenkin Sylvi tykkää kun on rentoa menoa!

Hiihtoloma!

Huhhuh, nyt on vihdoin viimeinen kouluviikko takana ja päästiin ansaitulle tauolle. Mulla oli vielä viimeisenä perjantai-iltapäivällä uusintakoe, eli ihan helpolla en loppuviikostakaan päässyt!

Mulla oli todella paljon tekemistä tällä viikolla! Normaalin omien hevosten liikuttelun lisäksi käytiin Ellun kanssa Kravissa torstaina viihdyttämässä hevosia ja sitten oli vielä se uusintakokeeseen harjoittelukin. Mulla oli tällä viikolla myös 2 tuntia, joista tiistain tunnilla menin Vedalla ja keskiviikon tunnilla Sylvillä. Vedan tunnista mulla on kyllä videomateriaalia, mutta en saa sitä nyt tähän hätään koneelle, joten tyydytään vanhoihin kuviin.

Vedan kanssa mulla oli oikein kivaa tunnilla. Alkuun verkkailtiin hepat hyvin kaikissa askellajeissa ja päätettiin vähän hypätä, kun pohja oli vielä ihan ok hyppyjä ajatellen. Hyppäsin ekaa kertaa ilman norsujarrua, nyt Vedalla oli suussa suora kumikuolain. Mentiin yksittäisen esteen avulla tehtävää, jonka avulla harjoiteltiin sitä, etteivät hepat pääsi kaahaamaan esteelle tai sen jälkeen. Nyt kun mulla oli kevyempi kuolain, tämä harjoitus oli oikein hyvä ja Veda oli kivan kuuliainen. Korkeimmillaan este oli n. 100cm ja Vedan kanssa se sujui tosi hyvin. Veda alkaa aina innostumaan esteiden noustessa ja niin nytkin, joten loppuravit piti ottaa pienellä kahdeksikolla alkuun, jotta heppa alkaisi vähän malttamaan :) Mulle jäi tosi hyvä fiilis päivän tunnista ja Vedakin tuntui tyytyväiseltä. Se on niin ihanan positiivisella asenteella työntekoon!

Ensimmäisiä hyppykertoja

Keskiviikkona oli sitten Sylvin vuoro päästä tunnille mukaan! Keskiviikkona meitä oli tunnilla yhteensä 4, mutta ei se menoa haitannut ollenkaan. Sylvi oli varmaan ihan tyytyväinen lepotaukoihin! Hypättiin, tällä kertaa erilaista tehtävää, mihin kuului sarja ja yksittäinen pysty joka oli ympyrällä. Tultiin rauhallisessa tempossa tehtävät, kenttä oli vähän turhan liukas kaahailemiseen, mutta rauhallisella menolla hepat pysyi ihan hyvin pystyssä. Oli ihanaa päästä Sylvin kanssa vielä hyppytunnille ennen Nitan Saksaan lähtöä ja poni menikin tosi hienosti ja rauhallisesti! Vaikka Sylvi on aika arka pohjan suhteen ja on aina talvella hyvälläkin pohjalla hieman epävarma pitääkö se, niin nyt se meni kyllä tosi kivasti, kunhan muistin vain itse tukea sitä tarpeeksi. Esteet pysyi suht pieninä ja hyvä niin, oli sen verran lämmin päivä että lumi oli sohjoutunut vielä lisää. 

Sylvi pari viikkoa sitten

Ollaan nyt saatu tosi hyvin tunteja ja meillä on niitä suunnilleen 3 kertaa viikossa, mikä on hyvä juttu. Nyt kun Veda on vielä niin uusi tuttavuus mulle, on hyvä että pääsen sen kanssa paljon valvovan silmän alle. Toivon että meillä meno jatkuu samanlaisena vaikka opettajaa ei enää parin viikon päästä kotona ole!

1. Uusi alku

Täällä ollaan taas!
En tiedä mitä tämän blogin kanssa oikein tapahtuu, kun mun motivaatio heittelee kuukausittain ja kouluhommat puskee aika pahasti päälle. Päätin kuitenkin että nyt yritetään taas aloittaa! Piilotin suurimman osan vanhoista postauksista ja nyt on helpompi lähteä taas liikkeelle.



Mitä meille kuuluu?

Kaikkea jännää on toki tapahtunut viimeisimmän kesällä tehdyn postauksen jälkeen. En edes muista kaikkea, mutta kesä oli huikea! Käytiin Sylvin kanssa Niinisalossa kenttäleirillä, tehtiin Ellun ja ponien kanssa retki maalle, missä oltiin 3 päivää, sekä tehtiin muuta ihanaa kesäistä. Kisoissakin käytiin, mutta heinäkuu oli huilaamisaikaa
niinisaloa lukuunottamatta, Sylvi oli silloin 

 parhaan kaverinsa kanssa laitumella, missä käytiin lähinnä vain maastoilemassa ihanilla hevosille tehdyillä maastoteillä.
Treenit meni meillä tuolloin aika vaihtelevasti, välillä meni tosi hyvin ja välillä oltiin ihan pohjamudissa. Kehityttiin kuitenkin paljon eteenpäin, vaikka en enää lähestynytkään esteille yhtä huimapäisesti kuin edellisenä kesänä. Nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta lähteä hyppäämään ilman opettajaa metrin estettä, ei lähtisi millään! Mutta edellisenä kesänä taisin olla vielä tarpeeksi hullunrohkea tuollaisiin temppuihin ja ne onnistuivat. Nyt jälkeenpäin ajateltuna mun ratsastus ei silloin vielä ollut todellakaan hyvää, mutta sen asenteen ottaisin kyllä mielelläni nykypäivänäkin mukaan.
   Kesällä koettiin myös pari ihan uutta juttua meille. Ensinnäkin maastoesteet Niinisalossa oli tosi suuri juttu ja meillä oli ihana leiri! Maastoesteet tuntui olevan Sylvin fysiikalle helpompia kuin kentällä mentävät, koska linjat olivat pitkiä ja suoria sekä laukkaa sai ottaa enemmän eteen, mikä on Sylville helpompaa. Leirillä saatiin voitettua myös Sylvin ptkäaikainen vesipelko! Ensin käytiin parin maastoestetunnin jälkeen loppuviilennykseksi kahlailemassa rantavedessä. Veteen meneminen oli Sylville aluksi tosi pelottavaa ja lopulta se hyppäsi sinne valtavalla loikalla ja olis jatkanut matkaa ulapalle jos en olisi sitä pysäyttänyt, hassu poni! Sitten kun kahlailu tuli tutuksi, lähdettiin torstaina uittamaan hevosia. Ja Sylvihän ui! Ja hienosti menikin, vaikka heti kun jalkojen alla ei ollutkaan enää pohjaa, poni kääntyi äkkiä rantaan ja mönki sinne.
Uimisharjoituksia jatkettiin loppukesästä laidunkauden loputtua, kun lähdettiin Ellun kanssa maalle ponit mukana.  Tällä kertaa Sylvi innostui jo enemmän uimisesta ja lähti rannasta oikein omalla innokkuudella porskuttamaan. Oli huippua nähdä, kuinka poni oikein nautti vedestä!

Alle laitoin kuvia ihanan kesän muistoista, tässä näitä kohokohtia :)

Kotitreenejä Kesäkuu 2013

Ponien kanssa mummalla kaukana kaupungista - Elokuu 2013

Niinisalo!

Niinisalo on pop

Niinisalon iltatunnelmaa

Niinisalo 

Uimassa!

 Kesän jälkeen ilmoittauduin seuravalmennuksiin, joita järjestetään Niihamassa kerran kuussa. Saatiin uudelta opettajalta paljon hyviä vinkkejä ja meno alkoi parantua myös kotitreeneissä!

Syksyllä mulla alkoi lukio, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Syksyltä ei ole oikein mitään suurempaa kerrottavaa, koska alkusyksyltä en muista mitään erityistä ja loppusyksy on sitä mustaa ja märkää aikaa, millon ei huvita yhtään mikään! Samalla kun ratsastin Sylviä, ratsastelin myös aika paljon Cassis-nimisellä hevosella, joka asuu Sylvin kanssa samalla tallilla. Oli kivaa vaihtelua päästä isomman hevosen selkään.

Joulun jälkeen sain houkuttelevan tilaisuuden. Koska tallillamme asunut kilparatsastaja aikoi muuttaa Saksaan, hän päätti myydä yhden hevosistaan pois. Niimpä meille tarjottiin ensimmäisenä Vedaa. Veda on iso Latvian urheiluhevonen, joka tuli Nitalle viime keväänä ja kesällä itsekin ratsastin sillä välillä. Veda on todella kiltti ja yhteistyöhaluinen, mutta kuuma. Kuitenkin niin kiltti, että ensimmäisen kerran sillä ratsastaessani menin ilman satulaa. Emme kauaa miettineet ostaakko vai eikö, koska Veda on tuttu hevonen, jota on tullut käsiteltyä jo monesti. Niimpä 31.1.2014 Veda siirtyi meidän omistukseen!

Meidän yhteiselo on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin ja on hyvä juttu, että meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme. Kunhan tässä päästään kunnolla vauhtiin, meistä tulee varmasti hyviä ystäviä :) Mutta Sylvi on paras aina! Ainakin vielä ensi kesän kisaan Sylvillä pääpainoitteisesti, mutta sitten se saa vähän rauhaa. Uuden hevosen ostaminen oli hyvä asia etenkin Sylvin kannalta, koska se on antanut mulle jo enemmän kuin olisi tarpeen. Niimpä se saa vihdoin palkkion siitä, mitä kaikkea on jaksanut tehdä mun kanssa.Vaikka eihän meidänkään treenailu ja kisailu lopu! Mutta Sylvin ei tarvitse vaan ihan joka viikonloppu jännittää kisatilanteita :) Lisäksi sen tuleva puoliylläpitäjä saa halutessaan alkaa kisaamaan sillä alkuun kevyesti pieniä luokkia, ja siitä Sylvi varmasti tykkää!

Nyt täytyy toivoa että multa löytyy aikaa ja jaksamista tänne blogin puolelle, koska kirjoittaminen on ihan hauskaa ja nää tekstit on ihania muistoja myöhemmin!