Päädyin tähän ratkaisuun heinäkuun aikana. Mulla oli vihdoin hevostilanne muuttunut siihen suuntaan, että sain uuden kivan harrastuskaverin ja pääsin Sylvin laitsalla ollessa todella hyvin keskittymään vain Tessiin. Silloin ajatus Sylvin kotiinpaluusta ja abivuoden alkamisesta tuntui aika isolta satsilta kerralla ja aloin jo valmiiksi stressata, miten tulen ehtimään kaiken. Päätin sitten, että Sylville on paras löytää joku paikka, jossa se saa rentoa liikuntaa ilman kiirettä, mitä mun liikutukset olisivat luultavasti nyt syksyllä olleet...
Mun tuli siinä asian päätettyäni todella haikea fiilis ja itkuakin väännettyä, mutta en kuitenkaan perunut päätöstäni, vaikka välillä kaduttikin. Nyt koko elokuun ajan etsittiin kivaa kotia ja loppukuusta sellainen löytyi!
Tiedän, että aika tulee kulumaan kuin siivillä ja yhtäkkiä onkin jo se päivä kun Sylvi käydään hakemassa takaisin kotiin ja se pääsee viettämään laitsaelämää jälleen mun käytössäni. Eihän tämä välivaihe ole kuin 10 kuukautta.
Vaikka toisaalta tällä hetkellä on vähän alavireiset fiilikset, tiedän, että muutaman viikon päästä olen jo todella tyytyväinen päätökseeni sekä helpottunut, että sain vähän heppajuttuja kevennettyä pimeää syksyä ajatellen. Pääsen touhuamaan ilman mitään kiirettä ja stressiä Tessin kanssa ja se on kiva ajatus. Toisaalta Tessi ei pysty korvaamaan Sylviä ja uskon, että usein tulee hetkiä jolloin ajattelen miten Sylvin kanssa olisin toiminut toisin. Talvella ei voi iskeä suksia ponin perään, kaulanarulla ratsastelu jää kokonaan (ellen innostu opettamaan sitä Tessille) ja maastoretkillä ei pääse karauttelemaan suosikkiponin kanssa.
hiihtoratsastuskisoissa 2013 |
Sylvi on yksi persoonallisimpia hevosia joita itse olen koskaan tavannut. Sen luonne on sen itsensä tietämättä niin omituinen sekoitus ujoutta, ystävällisyyttä, epävarmuutta ja toisaalta rohkeutta, että siihen on helppo ihastua ja kiintyä. Hypätessä Sylvin kanssa on tullut vaistoinkäymisiä koko historiamme aikana, mutta ne onnistumiset ovat aina olleet niin mielettömiä, että tuskin tulen koskaan kenenkään muun hevosen kanssa samanlaista adrenaliinin ja ilon sekaista tunnetta kokemaan. Maastoesteitä jään erityisesti kaipaamaan tauolla. Siellä Sylvi on niin rohkea ja tavalliseen jostäytyyniintehdäänsitten-asenteensa vastaisesti se onkin todella innokas ja määrätietoinen menijä.
Kaikenkaikkiaan paras poni, eniten mua opettanut hevonen ja ihana ystävä. Syyskuun lopussa mulla ja Sylvillä tulee viisi vuotta yhteiseloa täyteen. Silloin viisi vuotta sitten en olisi ikinä uskonut, että ensimmäisestä vuokraponistani tulisi vielä tulevaisuudessa oma ponini ja että sen kanssa voisi kokea näin paljon kaikkea hienoa, mitä matkan varrella on tullut koettua♥