Niinisalon kenttäkisat 20.-21.9

Perjantai-iltapäivällä heitetään koeviikko mielestä, pakataan ponit autoon ja lähdetään kauan odotetulle reissulle Niinisaloon.

kesän paras viikko

Perillä nähdään tuttuja, toisaalta kesän alusta tuntuu olevan todella kauan, toisaalta aika on mennyt hujauksessa.

Ponit laitetaan karsinaan, kamat puretaan ja asetutaan aloilleen, jos se on edes mahdollista.

Perjantaina fiilikset oli korkealla kun viimein oltiin perillä, tänne on kaivattu jo niin pitkään! Perjantai oli aikamoista häsellystä, oli paljon tekemistä ja meillä oli suuria hokkiongelmia, kiitos vaan kaikille auttajille jotka lainasivat omia vehkeitään ja neuvoivat hokkien laitossa, josta ei meidän alkuperäisten nurmihokkien kanssa tullut kyllä yhtään mitään. Älkää ostako hööksin hokkeja!!! Ellette ole ihan pro-hokinlaittajia… 

Illalla lähdettiin vielä maneesille treenaamaan kouluohjelma läpi ja muutenkin vähän liikuttelemaan heppoja, kun eivät tallista päässeet enää pihalle. Sylvi oli todella pirtsakka, mutta toimi ihan kivasti. Oli jo pimeää kun lähdettiin ratsastamaan ja yhä pimeämpää kun tultiin takaisin (vasta joskus 9 jälkeen). Sitä se syksy teettää!

Lauantaina meidän kouluosuus alkoi vasta kahden maissa, joten aamulla lähdettiin katsomaan kisoja ja erehdyttiin ihailemaan myös Parkanon ratsutarvikkeen varusteita. Onneksi ei ollut rahaa mukana. Paitsi sen verran että saatiin ostettua huippuhyvät nurmihokit ja ruuvailtiin ne sitten tallilla poneille, meni tosi helposti, meillä alkaa olla jo tekniikka hallussa x) Aamulla oli tosi kylmä ja tallille palattuamme olin ihan syväjäässä. Onneksi kerettiin syömään ja lämmittelemään leiritalossa ennen ponien kuntoon laittoa. Mulla oli Sylvin kanssa aika simppelisti hommaa, ruuvasin hokit ja laitoin kamat päälle, kun Taru ja Milla taas alkoivat letittää omia heppojaan. Onneksi Sylvillä on pystytukka (leikkasin sille pystyn pari viikkoa sitten kun mun ratsutukkayritys epäonnistui Sylvin hinkatessa harjaansa joka puolelle).

Kun oltiin ponien kanssa matkustettu paikalle, huomasin ettei mulla ole kypärää mukana. Onneksi Tarun kaveri suostui hakemaan sen tallista, kiitos vaan siitäkin. Jouduin viikonlopun aikana turvautumaan apukäsiin vähän liian monessa tilanteessa! Noh, lopulta pääsin kouluverkkaan ja Sylvipä oli hankalalla tuulella. Mietin jo että mitä tästä nyt tulee, koska se hirnui kokoajan Missille joka oli samalla verkka-alueella ja oli hirveen jännittynyt. Noh, laukkojen jälkeen se rauhoittui ja sain huokaista helpotuksesta, Sylvi rauhoittui ja meni oikein mukavasti. 

Rata meni omasta mielestäni hyvin, vaikka jälkeenpäin saatiinkin vaan 57,78%. Se nyt vaan on suunnilleen sen verran mitä pystyn Sylvin kanssa saamaan. Toki aina voi treenata ja tuomaristakin riippuen tulee erilaisia pisteitä, mutta Sylvillä on tiettyjä puutteita mitä en saa omalla ratsastuksellani korjattua, eikä se mikään kouluheppa olekaan. Olin kuitenkin hirmu tyytyväinen, sain tehtyä tehtävät rauhallisesti, keskityttyä omaan istuntaan ja siirtymisten ajoittamiseen. Paperissa oli sanottu muutamista asioista ja niissä yritän seuraavan kerran kouluradalla parantaa. 

Esteosuus menikin sitten niin pieleen kun vaan voi mennä! Jo verkassa Sylvi yllätti mut, kun veti molemmille verkkaesteille ekalla kerralla stopit. Sitä se ei ole tehnyt pitkään aikaan. Sain kuitenkin ihan ok hyppyjä, mutta tunsin kyllä ponista ettei se ollut samalla tavalla mukana jutussa mitä yleensä. En tiedä mistä se johtui, mutta viime aikoina Sylvi ei ole kiellellyt joten olin vähän hukassa taas siinä tilanteessa.
Radalla otin hyvän temmon ja 2 ensimmäistä estettä menikin hyvin. Nurmipohja ei tuntunut mitenkään haittaavan menoa. 3 esteelle(kuvassa) Sylvi tuli tosi juureen, mutta pääsi hyvin yli, eikä se videolta näyttänytkään enää yhtään niin töksähtävältä mitä tuntui. Sitten tuli sarja, johon pystyi ottamaan joko 2 tai 3 askelta. Päätin ottaa 3 ja tuoda Sylvin ensimmäiselle vähän lähelle. Onnistuinkin suunnitelmassa ja Sylvi oli lähdössä sujuvasti 3 askelee jälkeen hyppyyn, mutta viimetipassa kielsikin. Siinä en kyllä kerennyt tehdä enää mitään, sillä olin aivan varma, että se lähtee hyppyyn. Toisella kerralla mentiin yli, mutta seuraava kielto tuli heti seuraavalla esteellä, jolle lähestyttäessä Sylvi lähti valumaan ulos jo monta askelta ennen vaikka yritin kyllä kaikin tavoin saada sitä suorana esteelle. Se vaan päätti että nyt ei mennä. Toisella yrityksellä meni heti kiltisti yli.

Mua kiukutti niin paljon radan jälkeen. Paras osuus jäi meidän osalta kokonaan pois. Poni vaan katteli korvat hörössä ja mun teki mieli motata sitä naamaan niin kovaa kun lähtee. Tyydyin vaan kävelemään pitkin ohjin ja lopulta vähän taputtamaan. En oikein tiedä mikä oli vikana. Ainahan syy on ratsastajassa, mutta en tiedä oliko se nyt ainoastaan mun syytä, sillä Sylvi kyllä selvästi kettuili mulle pahemman kerran. Se ei ole pitkään aikaan tehnyt tuollaisia ponikieltoja, vaan ollut hyvin rehellinen ja miellyttämishaluinen. Joku tökki. Onneksi kaverit pääsi hienosti maaliin, mutta kyllähän se vähän harmitti, että seuraavana päivänä olisin vaan puun juurella kannustamassa kun toiset pääsee radalle. Noh, piristyin kuitenkin aika nopeasti. Sylvi oli niin suloinen ja pirteä, ilma oli ihana, kavereilla oli onnistuneet radat takana ja illalla lähdettiin Kankaanpäähän syömään, mikä oli mukavaa irtautumista tallilta.

Sunnuntaina käytiin tsemppaamassa kavereita heidän suorituksissaan ja ratsastin Sylvillä myös tallilla. Se sai siis osallistua myös seuraavan päivän tapahtumiin ihan kunnolla. (Jos sen olisi jättänyt talliin kun Missi lähtee kisoihin, niin siitä olisi syntynyt semmonen meteli että parempi oli ottaa mukaan.) Laukkailtiin meidän suosikkipoluilla matkalla kisapaikalle ja siellä sitten katseltiin toisten verkkaa ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki lähimaastoissa.
Illalla pakattiin ponit autoon ja lähdettiin kotiin, oli huikea reissu!

//Mun piti laittaa tähän postauksen yhteyteen video meidän radasta ja olin sen videon lisäks kirjoittanut paljon pidemmän selostuksen sunnuntaista. Kaikki kuitenkin katosi kun videon lisääminen epäonnistui, enkä jaksa enää uudelleen yrittää, joten tässä nyt tämä sitten oli :)

Pitkästä aikaa kuulumisia

Taas on tullut aika paljon taukoa kirjoitteluun.

Mulla loppui juuri koeviikko ja nyt alkaa pitkä viikonloppu♥ En nyt ala hirveesti selittelemään mitä on tullut tehtyä, koska muuten tulisi ihan sekavaa tekstiä! Mutta kuvien muodossa muutamat kuulumiset.

Meillä oli syksyn tallikisat kotona pari viikkoa sitten. Hyppäsin siellä molempien hevosten kanssa 80/90cm. Sylvin kanssa mua jännitti taas vaihteeksi, mutta turhaan, koska ponilla oli vauhti päällä eikä se tuntunut yhtään hitaalta. Kuitenkin se oli jo niin innokas, ettei hypännyt niin paljon ylös mitä eteenpäin, ja yksi puomi tippui, koska hyppy ei ollut ollenkaan terävä. Muuten olin kuitenkin tyytyväinen, pitää vaan muistaa pitää ponin nokka ylhäällä, ettei mennä esteiden sekaan :)

Vedan kanssa radassa oli vauhtia, mutta heppa oli hypännyt treeneissä niin hyvin, että olin luottavainen ja hepo pysyikin hyvin käsissä. Vaikkakin 13m välin se meni 2 laukka-askelella.. Muuten oli kivaa menoa ja puhdas rata!

Tallikisojen jälkeisenä viikonloppuna meillä oli seuramestaruudet Niihamassa. Sylvin kanssa hyppäsin tyylimestaruusluokan 80cm ja Vedan kanssa juniorimestaruusluokan 90cm. 

Sylvin kanssa tein hyvän verkan ja poni hyppäsi aika kivasti, mutta rata alkoi heti huonosti. Se tuli ensimmäiselle okserille tosi juureen ja vaihtoi laukan, jota en enää saanut korjattua ja heti ensimmäinen kaarre mentiin vastalaukassa. Seuraavan esteen puomi putosi ja siinä vaiheessa lopetin yrityksen ratsastaa mahdollsiimman tyylikkäästi ja loppuradalla en keskittynyt muuhun kuin mahdollisimman sujuvaan laukkaan. Loppurata oli ihan ok, vaikka viimeiselle 2 askeleen sarjalle Sylvi otti kolme, koska meinasi pysähtyä A-osalle… Ei meidän parhaita ratoja ja sinä itseäni ruoskinkin, että kyllä tässä vaiheessa 80cm radan pitäisi olla jo sujuvaa, kun näin monta vuotta ollaan hypätty. Mutta poni meni niin hyvin mitä vaan toilailevan ratsastajan kanssa voi mennä!

Sylvi on niin söpö♥

Seuraavalla viikolla mestaruuksien jälkeen kadotin ratsastuksen punaisen langan etenkin Vedan kanssa. Hyppääminen tai sileätyöskentely ei ottanut onnistuakseen tai ainakaan ei tuntunut hyvältä siellä hevosen selässä. Onneksi mun motivaatio palaili kun tuli taas onnistumisia, mutta muutaman päivän olin aika harmissani kun mikään ei ottanut onnistuakseen.

Keskiviikkona 10.9 lähdettiin Tarun ja ponien kanssa treenaamaan Niinisaloon tulevia kenttäkisoja varten. Hessu tuli pitämään meille tuntia ja hypättiin harrasteen rata läpi. Oli hyvä että mentiin, koska rata mentiin nyt toisesta suunnasta mitä kesällä! Sylvi hyppäs ihan superhienosti ja tuntui taas niin ihanan tutulta mennä maastoesteitä; se oli ihan samanlaista mitä kesälläkin! Yhtäkkiä hurahti kaksi kuukautta taaksepäin ja tuntui taas kesäkuun alulta. Oli nini ihana reissu, Niinisalo on niin ihana paikka, se on kyllä kuin toinen koti mulle♥

hyi tää hypättiin kesällä

♥

kultaponi♥

koti♥

Hyvän Niinisalotreenin jälkeen ja seuraavan viikon onnistuneen koti"kenttäratsastus"treenin jälkeen lähdettiin kauan odotettuihin Niinisalon kenttäkisoihin! Koska mulla oli koeviikko menossa, tuntui että aika oli kortilla ja pakkailu torstaina valui tallilla lähes yhdeksään illalla ja kotona puoleen yöhön, mutta viimein perjantaina kolmen aikaan oltiin valmiina lähtemään kohti maailman parasta paikkaa maailman parhaiden ponien kanssa… Mutta siitä lisää ensi kerralla ;)