Ensimmäisenä hypättiin puomi-pysty-puomi linjaa, jossa väleihin tuli aina yksi laukka-askel. Pysty muuttui okseriksi kun oltiin muutamat hypyt tultu. Tämä oli hyvä tehtävä mulle, koska esteen koko ei jännittänyt, kun oli luottoratsu alla.
Kolmoissarjaa oli kiva hypätä, se oli hauska tehtävä jonka aikana oli kuitenkin tekemistä. Esteet olivat niin, että ensimmäisen okserin ja pystyn välille tuli 2 laukkaa ja kahden pystyn väliin yksi laukka ja niiden väli oli aika ahdas. Kun ensimmäiselle esteelle tuli hyvin sujuen, pystyi menemään rennosti 2 laukan välin ja lyhyemmässä välissä istumaan itse pystymmässä, jolloin se ei käynyt niin ahtaaksi. Tykkäsin tosi paljon! Isoimmillaan sarjan C-osa oli 1OOcm. Oli kiva, että laukkaa joutui sarjan aikana vielä säätämään väleihin pidemmäksi tai lyhemmäksi, mutta kuitenkin paikat löytyi ihan selkeästi. Itselläni suurin epävarmuus on tällä hetkellä se, että olen nyt todella sokea ponnistuspaikkojen suhteen joillain esteillä. Nyt näin hyvin paikat joka kerta.
Uusintaradalla meillä oli tiukkoja käännöksiä ja pitkät tiet piti mennä reippaasti. Aloin jänistää 2 ensimmäisen esteen jälkeen ja luovutin kesken, kun vauhti tuntui liian kamalalta enkä nähnyt yhtään paikkoja. Sain sitten tulla normaalitemmossa, kunhan tein lyhyet tiet. Toinen kierros onnistui ihan hyvin, vaikkakin edelleen paikat oli ihan kateissa. Olin kuitenkin loppujen lopuksi tyytyväinen, että meni niinkin hyvin. Olisin saanut vaan vielä vähän enemmän luottaa Missiin, sillä se on niin kiltti, että varmasti auttaa ratsastajaa varsinkin näin pienillä esteillä, mitä hypättiin.
Onneksi sunnuntai ja Niinisalo lähestyy, joten ensi viikolla päästäänkin sitten Sylvin kanssa hyppelemään monta kertaa ja saadaan hyvä moodi päälle hyppäämisen suhteen!