KaRa 25.7

Meidän ensimmäiset yhteiset kisat olivat viime lauantaina Kangasalla, jossa hypättiin 80 ja 90 luokat.
Ennen kisapäivää valmistauduttiin ensimmäiseen trailerimatkaan muutamilla traikkutreeneillä. Parilla ekalla kerralla yritykset ei menneet ihan putkeen, mutta perjantai-iltana saatiin kopitus onnistumaan ihan siististi ja samoin lauantaiaamukin lähti hyvin käyntiin onnistuneella lähdöllä.
Kisapaikalla olin vähän epäilevä pohjan suhteen. Kipassa oli sanottu, että pohja tulee olemaan raskas ja se oli kuivunut huonosti edellispäivän sateiden jälkeen. En silti odottanut näkeväni sitä niin huonona, mitä se aamuvarhaisella olikaan! Ihan hyvin pohja kuitenkin kuivui päivän mittaan, eikä ratsastessa tuntunut mitenkään huirmu raskaalta tai liukkaalta, mutta onneksi hypättiin vain pieniä luokkia, niin rasitus ei ollut niin suuri.
Tess matkusti ja hengaili kopissa tottuneesti ensimmäisen luokan ajan ja käyttäytyi muutenkin kisapaikalla koko päivän todella hyvin. Huomaa, että tuota se on tehnyt ja osaa olla ihmettelemättä vilkkaalla paikalla :) Käveltiin ensin pitkään alkukäyntejä metsäpolulla ennen verkka-alueelle menoa. Tykkään kyllä todella paljon Pohtiksen lähimaastoissa, niissä on kiva tehdä piristäviä alku- ja loppulenkkejä!
Ensimmäisen luokan verkassa Tess ei ollut mitenkään ihmeellinen, ehkä vähän painava kädelle pätkittäin, mutta yllättävän pirteästi puksutti eteenpäin. Ekat verkkahypyt oli vähän tönkköjä enkä saanut rytmistä kiinni, mutta viimeiset meni ihan kivasti ja lähdin odottelemaan kentän viereen omaa vuoroa.

90cm, ©mhukari.kuvat.fi

Radalla heppa oli super! Lähtömerkin jälkeen hepalla meni korvat hörölle ja lähdettiin reipasta laukkaa, sain jarrutella sitä paljon enemmän kuin ennen. Joka esteelle tuli hyvä paikka ja rata tuntui sujuvalta. Neljän laukan välit meinasi jäädä Tessille vähän ahtaaksi, mutta se odotti kiltisti ja olin tyytyväinen radan jälkeen. Oli hauska huomata, kuinka tosissaan Tessi otti jo pienet esteet ja hyppäsi ne hyvin varovaisesti, ettei vaan ota kiinni puomeihin :)

Portilta saatiin punavalkoinen ruusuke mukaan ja lähdettiin odottelemaan seuraavan luokan alkua. 

90cm rata oli outo, mutta ainakin paikat löytyi seuraaville esteille helposti. Perusrata nimittäin koostui kolmesta peräkkäisestä linjasta ja yhdestä sarjasta. Mulle tuollainen linjojen harjoittelu oli kuitenkin ihan hyvä, sillä Sylvin kanssa mulla on ollut tapana mennä vähän fiilispohjalla linjoille ja räiskiä niistä yli ilman mitään askelmääräsuunnitelmia. Tessin kanssa tein kuitenkin tarkat suunnitelmat, mitä otan mihinkin.

Verkka meni nyt paremmin kuin 80cm ja Tessu oli edelleen pirteä. Hypyt onnistui hyvin, joten en ottanut kovin montaa. Rata meni taas ihan hyvin, olin tyytyväinen. Kolmannella linjalla mokasin, kun mun oli pakko välissä muuttaa askelmääräsuunnitelmaa neljästä viiteen ja olin liian hidas selässä, joten Tess tuli okserille aika pohjaan. Se hyppäsi kuitenkin skarpisti ja matka jatkui sarjan jälkeen uusintaan. Tehtiin puhdas uusinta ja sijoituttiin lopulta 5.!

80cm, ©mhukari.kuvat.fi

Onnistunut päivä! Enemmän kuin mitkään rusetit ja sijoitukset mieltä lämmittää se, että nyt on kiva heppa alla jonka kanssa ei tarvitse jännittää liikaa ennen rataa ja jonka kanssa yhteistyö on lähtenyt sujumaan todella kivasti! Tess <3

Treenejä Tessin kanssa

Nyt ollaan Tessin kanssa lähes kuukausi tutustuttu toisiimme ja homma on alkanut lähteä ihan kivasti käyntiin. Tessin saapuminen osui juuri oikeaan kohtaan kun Sylvi on laitumella lomalla, sillä olen päässyt sitten ihan rauhassa ratsastamaan sitä ilman kiirettä ja ajatusta toisenkin hevosen hoitamisesta. 

Tessillä oli vähän aikaa sitten kiima, jonka aikana se oli tallissa yksinollessaan hirveän levoton ja huusi kokoajan tarhassa oleville kavereille. Jouduin tällöin laittamaan sen karsinassa kiinni ja laittamaan sitä kuntoon karsinan ovi visusti kiinni. Onneksi vaihe on nyt mennyt ohitse ja toivottavasti ensi kerralla tamma olisi jo vähän rauhallisempi, kun hevoskaverit ja tilat on jo kiiman aikaan tutummat kuin nyt olivat... Treeneissä ei onneksi ollut mitään ongelmia.

Ollaan treenailtu monipuolisesti eri juttuja. Meillä on ollut nyt kotona yhteensä 3 estetuntia, joilla on hypätty teknisempiä juttuja ja viime kerralla ensimmäistä kertaa kunnon 11 esteen rataa! Postauksen kuvat ovat ratatreenikerralta. Olen ollut myös sileetunneilla vähintään kerran viikossa ja Tessi on tuntunut todella kivalta ratsastaa. Ei olla vielä kertaakaan lähdetty muualle valmennuksiin, mutta nyt otetaankin kaikki ilo irti kotona treenaamisesta, kun puitteet on nyt ihan hyvät! Talvella kerkeää sitten ramppaamaan maneesilla ihan tarpeeksi... 

Mahdollisimman huolellisen sileäratsastuksen ja erilaisten estetehtävien lisäksi ollaan käyty myös maastoilemassa, välillä höntsäillen ja pari kertaa ihan kunnon laukkatreeniä tehden. Meillä on onneksi metsässä pari hyväpohjaista suoraa, joilla voi laukata ja hakea tulevia maastoestetreenejä varten oikeata tempoa. 

Syyskesällä meillä on tiedossa kaikkea kivaa, jos vaan kaikki sujuu kuten pitää ja heppa pysyy kunnossa. Nyt nautin vielä viimeisistä kesälomaviikoista, kun ei ole kiirettä ja sitten alkaakin taas kiireinen arki!

Tess 30.6 ->

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran kun tänne kirjoittelin. Tässä se isoin muutos, eli mulle tuli uusi hevonen kuunvaihteessa! Hevonen ostettiin Lempäälästä Aartion Mikolta. Tess on 15-vuotias konkari, joka on todella kiltti ja varma hyppääjä. Se on hypännyt elämänsä aikana 120 ja 130 ratoja ihan hyvällä menestykselläja toiminut mm. maastoilussa oikein hyvin. Eli hyvin selväpäinen kaveri, jonka kanssa voi kokeilla mitä vaan, sillä tämä heppa kyllä osaa jo kaiken entuudestaan :) 

Vaikka Tessillä on jo kertynyt kilometrejä mittariin, se sai ostotrakastuksesta hyvät paperit ja lääkäri oli sitä mieltä, että se on ikäisekseen yllättävän hyvässä kunnossa. Koska itse en ole aikeissa alkaa hypyttämään hevosta montaa kertaa viikossa sen äärirajoilla, uskon sen olevan omaan käyttööni oikein passeli!

Ollaan nyt pari viikkoa tutustuttu toisiimme ja aloitettu treenaaminen. Tessin kanssa on ihanaa harrastaa, sillä sen kanssa pääsen miettimään enemmän itseäni, istuntaani ja apujen käyttöä, kuin Vedan kanssa, joka oli aika spesiaalitapaus. Ollaan nyt hypätty kotona pari kertaa, viimeksi hypättiin rataa. Sylvin kanssa hypätessä mua on aina jännittänyt radat jo ihan tunneillakin, mutta Tessin kanssa niin suurta jännitystä ei ole ollut. Toki vielä paikoitellen jännitys iskee päälle, kuten yllä olevasta kuvasta huomaa :) Pitää vaan oppia rentoutumaan tuolla kyydissä!

Ensimmäiset kisat meillä on ensi lauantaina Pohtiksella Kangasalla, jossa hypätään turvalliset 80&90cm. Sen jälkeen on tarkoitus lähteä myös TRS:än Summer Challengeen hyppäämään, mutta luokista en osaa sanoa, luultavasti silloin edelleen näitä pienempiä, ettei tule mentyä liian nopeasti ylöspäin, sillä se kyllä kostautuu jossain vaiheessa.

Myös kenttäratsastusta olen ajatellut Tessin kanssa aloitella. Sylvin kanssa ei olla kummallakaan kerralla kisoissa päästy maastoon asti, joten nyt olisi kiva päästä tämän hevosen kanssa oikeasti kunnolla kenttäratsastuksen maailmaan. Siispä juuri ennen koulun alkua viimeisenä viikonloppuna suunnataan Niinisaloon viikonloppuleirille treenailemaan! Toivotaan että kaikki menee suunnitelmien mukaisesti eikä hepalle tai mulle tule mitään haavereita... :)

Miten Vedan kanssa kävi? Veda alkoi talven aikana muuttua niin hankalaksi ratsastaessa, että en enää viihtynyt sen selässä kuten ennen. Mulla on aina ollut tuon hevosen kanssa vaikeuksia siinä, että menetän hermoni sen kanssa liian helposti ja talvella se tuntui yhä vaikeammalta. Viime kesä meillä meni kuitenkin ihan hyvin, hypättiin lähes joka viikko, käytiin parit kisatkin kokeilemassa ja niin edelleen. Keväällä Vedalla ei voinut enää edes kuvitella hyppäämistä, sillä se alkoi junnata paikallaan ja keventää etupäätään sen verran, että en tunenut oloani kovinkaan turvalliseksi sen selässä. Käytiin klinikalla, onneksi hepalla ei ollut mitään vakavempaa, mutta se sai kortisonia molempiin etusiin alaniveliin sekä yhden piikin selkään. Se on kuitenkin herkkä tamma ja luultavasti reagoi jo tämän takia aika vahvasti. Kun ynnättiin yhteen hepan kipumuistia, sen omaa vaativaa tammaluonnetta ja mun huonot hermot, tultiin siihen tulokseen että on parempi Vedalle, että se pääsee osaavampiin käsiin. Onneksi kaikki meni aika täydellisesti ja Veda jäi samaan talliin valmentajalleni Nitalle hevoseksi. Veda ostettiin meille silloin 1,5v sitten Nitalta, ja nyt se pääsi Nitalle takaisin. On ihanaa nähdä Vedaa edelleen kuten ennenkin, se on kuitenkin mulle niin rakas. Tietysti on outoa, etten enää huolehdi sen asioista, mutta pääseepähän aina rapsuttelemaan sitä kun haluaa :)

Toivottavasti nyt ei tule mitään mutkia matkan varrelle, sillä tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on juuri niinkuin pitääkin :)