Kenkäongelmia ja kaistapäinen poni

Tämä pieni paholainen on aiheuttanut jo tarpeeksi harmaita hiuksia…!

Huh mikä kuumuus!! Säälin hevosparkoja, jotka joutuvat seisomaan helteessä koko pitkän kuuman päivän paarmojen purtavina… Itse en jaksa olla pihalla näillä keleillä ja olenkin tallilla käynyt vasta illalla ihanassa viileydessä. Hepatkin ovat olleet tällöin kovin tyytyväisen oloisia, kun tukala olo alkaa helpottaa. 

Toivon että nämä kelit alkaisivat hellittää jo pikkuhiljaa. Kyllähän tämä on ihan kivaa vaihtelua itseäni ajatellen, mutta hevosille tällaiset kelit eivät enää oikein sovi. Siksi täytyykin joka kerta käydessään yrittää saada nirso Sylvikin juomaan ja syömään kivennäiset ja suolat mukisematta. Ötökkämyrkkyäkin on kulunut, vaikka sen vaikutus näyttää olevan laihaa. 

Veda on ollut oikein helppo laitumella. Paarman puremat eivät kohoa isoiksi pahkuroiksi, se ei hinkkaa harjaansa tai häntäänsä ja sen ruokahalu on niin hyvä, että saan sen hyvin juomaan ja syömään tallissa. Kuitenkin molemmilla hevosilla on nyt ollut kenkäongelmia… Sylvin toinen takakenkä roikkuu toiselta puolelta täysin irtonaisena sen kaviossa kiinni. Olin pesemässä ponia pesarissa, kun se toisella kaviollaan astui toisen kengän sivulle ja tämän jälkeen huomattiin kuinka paljon kenkä helisi. Yritin saada sitä pois, mutta Sylvi oli raivostuttavalla tuulella, steppaili käytävässä enkä saanut pidettyä jalkaa kuin 10 sekuntia kerrallaan ylhäällä. Ei auttanut rauhoittelu, komentaminen eikä mikään, Sylvi eli omassa hermokuplassaan. Lopulta lopetin yrittämisen, sillä en luota omiin taitoihini ja päätin jättää kengän jalkaan. Kello oli 12 illalla, joten ketään ei siihen hätään saatu auttamaankaan.

Perjantai-iltana kun olin menossa Vedalla ratsastamaan, huomattiin että senkin toinen takakenkä roikkui lähes irti! Ei ole todellista! Mutta hyvääkin tuuria oli matkassa, kun Vedan vakikengittäjä oli tallissa kengittämässä yhtä hevosta, joten hän nyppäisi samalla Vedan kengän pois. Oli kuitenkin sen verran kiireinen, ettei enää haettu Sylviä samaan syssyyn… Näin jälkeenpäin voin vain ihmetellä tuuria, kuinka kengittäjä oli juuri oikeaan aikaan paikalla! Nyt aikaistettiin molempien hevosten kengitystä, Sylvillä on maanantaina ja Vedalla tiistaina. Onneksi kumpikaan ei reagoi ihmeellisemmin kengän lähdön jälkeen, joten jos Sylvikin nyt pudottaa kenkänsä laitumeen siististi, se varmasti pärjää maanantaihin.

vanhoja kännykkäkuvia laitsalta

Sylvi on ollut nyt laitumella todella rasittava tallissa sitä hoitaessa ja muuten sen kanssa touhuillessa. Se ei ole ollenkaan oma ihana rauhallinen itsensä kuin kotona, joten tavallaan jo odotan, että päästään kotiin. Sylvi ei huomaa yhtään ihmistä vaan keskittyy vaan omaan hössötykseensä, mutta se pitää antaa anteeksi kun ollaan niin vieraassa paikassa. Ratsastaessa poni on ollut normaali. Jos se jatkaa samaa pöllöilyä kotona, en kyllä kestä! Sitten täytyy vähän koputtaa pääkoppaa, että onko siellä enää ketään kotona!

Kirjoittelen pian uudelleen, tänä samana perjantaina äiti oli kuvaamassa kun ratsastin Vedalla ja otettiin hepasta pääkuvia ja rakennekuvaa, joten laittelen niitä tänne lähipäivinä!

Loppuun vielä kuva kesäkuun kotitreeneistä, kun Nita oli käymässä Suomessa:

Perjantain koulutunti

Viime perjantain koulutunnilla heppa pääsi hyönteismyrkkysuihkuun ja sai korvahupun päähänsä. Ehkä nämä olivat avainsanoja onnistuneeseen tuntiin tai meillä muutenkin löytyi paremmin yhteinen sävel kuin viimeksi. Joka tapauksessa rento hevonen ja nautiskeleva ratsastaja!

Kravin kesä

Kesälomalla mulla on ollut paljon aikaa käydä omien hevosten lisäksi muitakin hevosia moikkaamassa ja mun on tullut käytyä mm. Sylvin entisellä tallilla pari kertaa ja Kravissa. Kravissahan käyn talvellakin joka lauantai auttelemassa tallin touhuissa, mutta näin kesällä meillä on Ellun kanssa tapana tehdä kerran viikossa tallitöitä ja nyt heinäkuussa olen jopa käynyt joka viikko tunnilla, kun omat hevoset ovat vietelleet rentoa elämää laitumella!

Tällä viikolla oltiin maanantaina Ronjan kanssa tallitöissä. Saatiin tehtyä kaikki hommat nopeammin kuin odotin ja meille jäi paljon ylimääräistä aikaa, joten käytiin irtojuoksuttamassa Kalveria. Kuvasin myös tarhassa hevosia, kun tän kesänä en ole ottanut vielä yhtään kuvia. Tässä näitä sitten on: 

Poika

Golden

Vanha Jest

Lentävä lihapulla!

Kalver oli ihan pöhköllä tuulella ja sinkoili jo juoksutuksessa peläten nurkissa vaanivia vihreitä miehiä. Kun päästettiin poika vapauteen, se jatkoi taas vauhtispurttejaan pitkillä sivuilla ja nautti menosta. Ei oltu pitkään aikaan irtojuoksutettu Kalveria, nyt oli hauska taas pitkästä aikaa touhuilla eri tavalla!

Tunneillakin olen tosiaan käynyt nyt joka viikko ja mennyt hyvin erilaisilla hevosilla. Mun ehdoton suosikki ja vakkariponi Kravissa on Lissu, mutta se viettelee nyt rennompaa elämää pienen varsansa kanssa :) Toisaalta nyt on hyvä tilaisuus pakollisen Lissu-tauon aikana päästä ratsastamaan niillä hevosilla, joilla en yleensä ratsasta.
Menin juurikin tällä Kalverilla muutama viikko sitten, ensimmäisellä tunnilla tässä kuussa. Kalveria on tullut välillä lauantaisin liikutettua talvella, kun heppa on kylmillä ilmoilla aika raskas ja säikky maneesissa. Nyt oli kiva kuitenkin pitkästä aikaa taas päästä tunnille ja tykkäsin tästä hepasta paljon! Kalver on jykevä ja aika raskasliikkeinen kaveri, jota saa pyytää eteenpäin. Tällä kertaa pojalla oli kuitenkin sen verran säikkyvirtaa, että se liikkui ihan omalla moottorilla ja teki superhyviä laukkaosuuksia, Kalverilla on bravuurina laukkakokoamiset ja ne se vetää hyvin, jos vain on tarpeeksi moottoria mukana. Jäi oikein kiva fiilis tästä hevosesta!

Seuraavalla viikolla ratsastin Goldenilla. Goltsulla tuli ratsastettua paljon kevättalvella liikuttelun merkeissä, kun tälläkin ponilla kertyy pölhövirtaa ihan kiitettävästi. Talvella se oli kivan eteenpäinpyrkivä ja alkoi jo muistaa seuraavan kerran alussa, että kuka selässä nyt istuikaan. Mutta nyt se ei enää muistanut ja kokeili kaikki ponitemppunsa tunnin aikana. Sain aika kauan muistutella miten kunnon ponin pitää liikkua, sillä Goltsu päätti vakaasti ettei anna mitään ilmaiseksi. Lopulta se oli jo ihan kiva, etenkin laukoissa, mutta hyvätahtoiseen Kalveriin verrattuna aikamoinen kenkkuilija!

kevät -14

Nyt viimeisimmän tunnin viime torstaina ratsastin Fridalla. Frida on ehkä hevosista se, jolla ratsastan kaikkein vähiten, koska Ellu ratsastaa sillä yleensä ja itse menen Lissulla. Nyt tuli hyvä mahdollisuus päästä Fridalla ja se olikin ihan mukava. Aluksi tuntui kyllä, etten osaa yhtään mennä sillä ja ratsastin todella varovaisesti ja pikkuhiljaa kokeillen. Kuitenkin lopulta oli oikein kiva ravissa ja sain taas ahaa-elämyksen ratsastuksesta, kun opin pikkuhiljaa käsien oikean paikan. Mulla on omillakin hepoilla liikaa usein käsijarru päällä, eli vaikka en ohjasta ottaisikaan niin kädet on liian sylissä. Fridalla aloin saada jo ajatuksesta kiinni, missä käsien pitäisi olla.
Laukassa en oikein saanut hyvää fiilistä, Frida meni kuin kumipallo eteenpäin ja yritin vaan kestää. Nostot oli kuitenkin hyviä ja hevosella oli positiivinen mieli laukkaamiseen! Sekin on jo ihan hyvä, sillä Fridalla on joskus vaikeuksia nostoissa sen jännityksen takia, jolloin se alkaa nostoissa pysähdellä ja etupää lähtee helposti kevenemään, välillä jopa ihan kunnolla. Viime aikoina tamma on kuitenkin ollut aika leppoisa, joten en usko että tunnin nostojen onnistuminen oli ratsastajasta kiinni vaan ihan Fridan viimeaikaisesta positiivisuudesta :)

Frida pari viikkoa sitten Ellun kanssa

Nyt odotan Kravin osalta jo innolla tulevaa syksyä, kun pääsen toivottavasti taas touhuilemaan enemmän Lissun kanssa. Joulu-tammikuun aikana Lissu tulee taas tunneille mukaan, en malta odottaa! Pari viikkoa sitten pääsin kuitenkin ponin selkään pitkästä aikaa, kun käytiin näyttämässä varsalle metsäreittiä ja maneesia. Olipa ihanaa istua taas tamman selässä♥

Lissu ja Maribel

Kouluratsastusta

… jos meidän menoa nyt sellaiseksi voi sanoa!

En ole nyt kesäkuun jälkeen hypännyt esteen estettä, vaan meidän hevoset ovat liikkuneet joko maastossa tai kentällä sileätyöskentely merkeissä. Olen käynyt myös nyt joka viikko heinäkuussa Kravissa koulutunnilla, kun kerrankin on aikaa kun omat hevoset möllöttää laitumella.

Viime viikon perjantaina mulla oli taas Vedan kanssa Annen tunti, mutta enää ei mennyt niin hienosti mitä edellisellä kerralla. Veda oli jännittynyt, vahva ja kaikkein eniten sitä häiritsivät kaikenmaailman pörriäiset joita lenteli koko tunnin sen ympärillä. Päätin, että seuraavalle tunnille laitan kyllä korvahupun, sen verran oli epätasaista ohjan päässä, kun pää viskoi jatkuvasti kärpästen takia. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä, mutta lähinnä mieleen jäi vaan todella epätasainen suoritus, joka ei tuntunut mitenkään kovin hyvältä. Loppuraveissa Veda oli jo vähän parempi ja oli hyvä, että ongelmat tulivat nyt kun oli opettaja kentän laidalla! Aina ei voi onnistua :)

kuva on edelliseltä tunnilta

Tänään on taas luvassa tunti, joten ratsastin Vedalla kentällä eilen illalla, jotta se olisi vähän parempi tänään. Heppa oli pätkittäin superkiva, etenkin raveissa pääsin tavoitteeseeni ja heppa liikkui rennosti. Laukassa Veda oli laiska (mitä se ei yleensä ole) ja tuntui alkuun tahmealta punkerolta. Pistin sen sitten liikkumaan kierroksen verran reippaasti kevyessä istunnassa, jotta sain vähän potkua menoon. Oli laukassakin sitten lopulta oikein kiva! Raippa olisi ollut ihan hyvä mukana, sillä heppa oli täysin kuuro kyljistä paikoitellen, tai sitten en itse osaa käyttää jalkaa.

Sylvillekin kuuluu hyvää. Äiti on ratsastanut nyt enemmän Sylvillä, mutta pääsin itsekin sen selkään viime sunnuntaina kun käytiin maastoilemassa reipas lenkki Huokauskallion reiteillä. Sylvi on ollut kovin vauhdikas ja karsinastakin lähdössä aina kovalla tohinalla menemään, enpä sitten tiedä onko tuo hyvää energiaa vai onko se vaan jotenkin tosi hermona aina kun ollaan laitumen ulkopuolella. Sylvin häntä on myös kutissut hirveästi ja heti karsinaan päästyään se menee seinälle hinkkaamaan sitä. Sitten kun päästään taas kotitallille, taitaa häntä kokea viimeiset päivänsä kun poni pystyy kokoajan hinkkaamaan sitä ilman valvontaa karsinassa ja tarhassa… Joka tapauksessa poni nauttii laitumella lomailusta!

Sylvin taidonnäyte

Kattava kuulumispostaus

Mitä me ollaan  viime aikoina tehty?
Onkin jo aikaa kun viimeksi oon kirjoitellut kuulumisia. Siksi teen nyt pikaisen pintaraapaisun viime aikojen touhuiluihin, jotta oltais sitten ajan tasalla.

Leirin jälkeen mulla on ollut pari valmennusta ja oltiin tallilla yhteensä 3 yötä juuri ennen juhannusta, kun pidettiin ns. leiriä. Säät ei olleet silloin kovin lämpimät, mutta sateelta vältyttiin. Kahtena päivänä saatiin Saksasta Suomessa käyvältä valmentajaltamme valmennuksia. Molempina kokonaisina päivinä kun oltiin tallilla, meillä oli aamupäivällä ja iltapäivällä tunti, jonka lisäksi kävimme vielä ke-to yönä yöratsastuksella karauttelemassa maastossa! Oli hauska kokemus, paljon ratsastusta ja hyvää seuraa.

Juhannuksen jälkeen liikuttelin seuraavalla viikolla heppoja normaalisti ja keskiviikkona 25.6 käytiin vielä viimeisissä kisoissa ennen laidunlomaa. Siellä meillä oli Sylvin lisäksi mukana ensimmäistä kertaa myös Veda! Vedan kanssa menin 70 ja 80 luokat, Sylvillä vain 80cm. Kisat meni Vedan kanssa odotettua paremmin, vaikka ensimmäisessä luokassa meno oli perusradalla välillä turhan vauhdikasta ja multa putosi puolivälissä rataa jalustin, jota en saanut korjattua… Onneksi ennen uusintaa annettiin uusi lähtömerkki, joten kerkesin pysäyttää hevosen ja korjata jalustimen jalkaan. Yllätyksekseni tulimme tässä luokassa 2.sijalle ja Veda pääsi tyytyväisenä kunniakierrokselle!
80cm meni jo paremmin, Veda tuntui rauhallisemmalta ja pysyi hollilla. Saatiin taas puhdas rata ja olin todella tyytyväinen rataan!

Kesäkuun viimeisenä päivänä eli maanantaina oli muutto laitumelle! Veda pääsi Sylvin kanssa samaan pieneen paratiisiin ihanaan paikkaan, jossa ollaan oltu Sylvin kanssa jo kahtena kesänä ennenkin. Itseäni jännitti hieman miten hepat tulisivat toimeen keskenään. Matkan jälkeen päästettiin ne heti nautiskelemaan ja eivät olleet moksiskaan toisistaan - eivätkä myöskään aidan toisella puolella kuikuilevista naapureista. Huokaisin helpotuksesta kun hevoset asettuivat niin mukavasti sulassa sovussa laitumeen!

Samana iltana sain kuitenkin viestin, että Veda oli potkaissut Sylviä ja ponin jalassa oli pieni vekki. Käytiin heti seuraavana päivänä tsekkaamassa tilanne, Sylvillä oli vähän turvotusta potkun kohdalla olevan vekin ympärillä, mutta muuten jalka oli normaali, samoin hevoset olivat ihan kavereita keskenään. Myöhemmin ovat olleet kuin paita ja peppu, enempää erimielisyyksiä ei siis ole tullut.

Meillä on täällä laitumella ollut molempina edellisinä kesinä ajatuksena, että pidetään maastokuukausi ja kentällä ei liiemmin käydä. Nyt kuitenkin tuli muutoksia ja olen käynyt jo yhdellä koulutunnilla ja seuraava tunti onkin huomenna 11.7 perjantaina! Vedan kanssa on hyvä päästä treenaamaan sileätä, sillä esteitä ei tässä kuussa hypätä. 

Edellisellä tunnilla haimme rentoa hevosta, joka työskentelisi koko selällään ja kaikilla kaulansa lihaksilla rennosti. Tämän jälkeen teimme avotaivutusta. Aluksi epäilin tuleeko ratsastuksesta mitään, sillä Sylvi huuteli jatkuvasti laitumelta Vedalle ja heppa tuntui olevan sen takia aika jännittynyt. Kuitenkin kun alettiin tehdä töitä, huutelu loppui Vedan puolelta samantien ja se keskittyi täysillä siihen mitä tehtiin. Kokonaisuudessaan sain taas hyvää oppia ja vinkkejä ja oli hyvä päästä valvovan silmän alle. Koin myös joitain "ahaa"-elämyksiä, kuten esimerkiksi uloshengityksen siirtymisissä pienempään askellajiin. Tää oli taas vähän hakoteillä ja nyt oivalsin jopa miksi niin tehdään, aiemmin ei ole sen suuremmin tullut ajateltua. 

avoa

Kiva päästä taas vaihteluksi huomenna koulutunnille! Nyt tällä viikolla ollaan ainoastaan baanailtu metsässä, joten ihanaa päästä kunnon töihin. Huomisesta teen sitten ihan oman juttunsa, mutta se voi venyä viikonlopun yli mökkireissun takia. Paljon jäi kertomatta, mutta tulipahan nyt jotain sylkäistyä tänne!

NIINISALO 2014

Täällä minä olen kuin kotonani.

Tuli koettua taas Täydellinen viikko Sylvin kanssa. Niinisalo on aina hyvää mielenvirkistystä meidän treeneihin, on jotsin odotettavaa ja toisaalta viikon jälkeen tullaan monta kokemusta viisaampina takaisin. Mun ja Sylvin ystävyys tuntuu joka leirin (mukaan lukien myös viime syksyn Niinisalon viikonloppuleiri) jälkeen syventyvän. Leirin jälkeen tuntee ylpeyttä, kun saa omistaa niin hienon ja rehellisen ponin. Sylvissä on kaikki mitä liikaa tavoittelematon ratsastaja tarvitsee ja pitää vain luottaa siihen että se pystyy.

Jo heti sunnuntai-iltana riennettiin polskimaan ponien kanssa kauniissa auringon paisteessa. Otettiin samalla uusi tuttavuus Milla ja hänen hevosensa Santtu mukaan uintireissulle ja Milla olikin sitten samalla myös ainoa leiriläinen mun ja Tarun lisäksi! Sylvi asettui tuttuun tapaan Niinisaloon niinkuin olisi siellä aina elellyt. Hieno poni meni myös heti uimaan ja uskalsi jopa vähän leikkiä vedellä kauhomalla pari kertaa Missin esimerkkiä noudattaen.

Maanantaina meillä oli tempokoe ja koulutunti. Tempoharjoituksissa Sylvi teki hyviä tuloksia ja koulutunnilla siitä tuntui kuoriutuvan notkea kouluponi. Se ei ole pitkiin aikoihin tuntunut niin hyvältä ja rennolta, mitä se on nyt molempina vuosina ollut koulutunneillamme Niinisalon maneesissa. Ehkä tässä tilassa on jotain taikaa.

Illalla käytiin vielä toiseen otteeseen polskimassa.

Tiistaina hypättiin rataesteitä ja iltapäivällä maastoesteitä. Edellä vilahdelleet kuvat voivat kertoa hyppytunnelmia, Sylvi hyppäsi varmasti ja yritteliäästi vaikka kentän pohja olikin paikoitellen kuin perunapelto. Mikään ei tuntunut liian vaikealta.

Iltapäivällä päästiin viimein sinne, missä Sylvi on elementissään, eli maastoesteet kutsuivat! Ensimmäinen tunti on aina samanlainen: aloitetaan kaatuneelta tukilta, sitten katsotaan hevosen suoruus, ratsastajan reitit ja sen jälkeen siirrytään pienille, joitain hevosia kauhistuttaville esteille, joilla testataan hevosen sopivuutta maastoesteratsuksi. Sylville kaikki oli jo tuttua ja turvallista. Samalla otettiin banketti, haudat ja vesi. 

Keskiviikko oli hyvin samanlainen kuin tiistai. Rataesteillä muutimme rataa ja maastossa kiersimme harrasteen esteet yksi kerrallaan tai linjoina läpi. Ja hauskaa oli, etenkin maastossa, missä Sylvi meni epäröimättä kaikki hienosti ja sai kehuja siitä, miten hyvin jatkoi samassa temmossa eikä jäänyt kyttäilemään mitään.

Torstain uitto jätettiin suosiolla väliin: keskiviikkona keli olisi ollut mitä mainioin, mutta torstaina oli viileää ja aamun maastoestetunnin jälkeen alkoi sataa kuuroittain, joten jätettiin menemättä ja sen sijaan lähdettiin taluttelemaan hevosia.

Aamulla meillä oli kuitenkin HUIKEA maastoestetunti, jossa koeteltiin ratsastajan hermoja ja jännitystä. Kysyttiin, voidaanko perinteisen harrasteen läpiratsastuksen sijaan hypätä tuttarin esteitä (= niille jotka eivät tiedä; harraste-tason esteiden max. korkeus on 80cm ja tuttarin, eli tutustumisluokan estekorkeus on 90cm) jotta saatais hypätä jotain haastavampaa, kaikilla oli kuitenkin ensimmäiset tunnit menneet todella hyvin ilman mitään ongelmia. Hessulle sopi ja päästiin menemään koko tuttarin rata läpi este esteeltä! Sylvi ylitti mun odotukset täysin ja hyppäsi hienosti. Toisaalta heti vaatimattomimmalle radan ensimmäiselle esteelle otettiin kielto, mutta yhteensä koko radalla kieltoja tuli vain 3 ja nekin ratsastajan hidasjärkisyyttä tottakai. Pari estettä oli jo sen näköisiä etten kyllä välttämättä uudelleen lähtisi yrittämään, mutta Sylvi hyppäsi kaikki hienosti Missin imussa. Superponi!

Sianselät on ehdottomasti mun yksiä suosikkimaastoesteitä!

Tälle kapealle esteelle Sylvi teki tosi hyvän lähestymisen ja tämä tuntui menevän kaikenkaikkiaan parhaiten.

Torstain maastoestetunnista puhuttiin vielä monta kertaa ja se oli ehdottomasti leirin paras tunti, koska päästiin tekemään taas jotain aivan uutta! 

Perjantaina oli "yhden päivän kenttäkisat" eli mentiin ensin kouluratsastusrata maneesissa ja suoritus arvioitiin, jonka jälkeen oli suoraan esteosuus ja iltapäivällä vielä maastoesterata. Koulusta saatiin Sylvin kanssa 68%, eli parannettiin viime vuodesta 16%! Rata tuntui menevän kivasti, vaikkakin Sylvi oli alussa todella jännittynyt. Esterata mentiin Santun ja Missin jälkeen matalemmilla esteillä, noin 70-80cm koska Sylvi alkoi tuntua jo väsyneeltä ja verkkahypyillä hyppäsi todella laakoja hyppyjä. Tehtiin puhdas rata, vaikkei mikään tyylisuoritus ollutkaan.

Maastokokeessa mentiin jokainen yksitellen harrasteen rata ja Hessu katsoi kellosta aikaa. Sylvi meni oikein kivassa temmossa, mutta silti paikoitellen tuntui, että se oli hieman hidas. Siksi tultiinkin maaliin yli 10sek aliaikaa, eli olisi pitänyt antaa Sylvin laukata vaan omaa laukkaansa, tyhmä minä! Kuitenkin oltiin rajan sisäpuolella, että ajasta olisi vielä kenttäkisoissa tullut aliaikavirhepisteitä.

Kun raskas viikko oli viimein pulkassa, taisi ponien mielestä olla mukavaa palata jo kotiin. Toisaalta Sylvi kyllä viihtyy todella hyvin Niinisalossa joka kerta. Kuski olisi voinut kyllä jäädä vielä viikoksi, ehkä olisi pitänyt hakea tilalle toinen hevonen ja jatkaa taas menoa. Sitten olisi voinut alkaa jo väsyttää!

Kiitos ihanille leirikavereille Tarulle ja Millalle kivasta viikosta, vaikka meitä oli vähän niin silti ei tuntunut hiljaiselta! Kiitos myös tallihenkilökunnalle sekä myös Tarun kavereille, jotka olivat kovin avuliaita ja heidän takiaan saatiin ihania kuvia muistoksi sekä kauppamatka keskiviikkona Kankaanpäähän. Ja Hessulle tietysti suuri kiitos hauskasta ja opettavaisesta viikosta! Tällaista ei voi kokea muualla kuin Niinisalossa ♥