NIINISALO 2014

Täällä minä olen kuin kotonani.

Tuli koettua taas Täydellinen viikko Sylvin kanssa. Niinisalo on aina hyvää mielenvirkistystä meidän treeneihin, on jotsin odotettavaa ja toisaalta viikon jälkeen tullaan monta kokemusta viisaampina takaisin. Mun ja Sylvin ystävyys tuntuu joka leirin (mukaan lukien myös viime syksyn Niinisalon viikonloppuleiri) jälkeen syventyvän. Leirin jälkeen tuntee ylpeyttä, kun saa omistaa niin hienon ja rehellisen ponin. Sylvissä on kaikki mitä liikaa tavoittelematon ratsastaja tarvitsee ja pitää vain luottaa siihen että se pystyy.

Jo heti sunnuntai-iltana riennettiin polskimaan ponien kanssa kauniissa auringon paisteessa. Otettiin samalla uusi tuttavuus Milla ja hänen hevosensa Santtu mukaan uintireissulle ja Milla olikin sitten samalla myös ainoa leiriläinen mun ja Tarun lisäksi! Sylvi asettui tuttuun tapaan Niinisaloon niinkuin olisi siellä aina elellyt. Hieno poni meni myös heti uimaan ja uskalsi jopa vähän leikkiä vedellä kauhomalla pari kertaa Missin esimerkkiä noudattaen.

Maanantaina meillä oli tempokoe ja koulutunti. Tempoharjoituksissa Sylvi teki hyviä tuloksia ja koulutunnilla siitä tuntui kuoriutuvan notkea kouluponi. Se ei ole pitkiin aikoihin tuntunut niin hyvältä ja rennolta, mitä se on nyt molempina vuosina ollut koulutunneillamme Niinisalon maneesissa. Ehkä tässä tilassa on jotain taikaa.

Illalla käytiin vielä toiseen otteeseen polskimassa.

Tiistaina hypättiin rataesteitä ja iltapäivällä maastoesteitä. Edellä vilahdelleet kuvat voivat kertoa hyppytunnelmia, Sylvi hyppäsi varmasti ja yritteliäästi vaikka kentän pohja olikin paikoitellen kuin perunapelto. Mikään ei tuntunut liian vaikealta.

Iltapäivällä päästiin viimein sinne, missä Sylvi on elementissään, eli maastoesteet kutsuivat! Ensimmäinen tunti on aina samanlainen: aloitetaan kaatuneelta tukilta, sitten katsotaan hevosen suoruus, ratsastajan reitit ja sen jälkeen siirrytään pienille, joitain hevosia kauhistuttaville esteille, joilla testataan hevosen sopivuutta maastoesteratsuksi. Sylville kaikki oli jo tuttua ja turvallista. Samalla otettiin banketti, haudat ja vesi. 

Keskiviikko oli hyvin samanlainen kuin tiistai. Rataesteillä muutimme rataa ja maastossa kiersimme harrasteen esteet yksi kerrallaan tai linjoina läpi. Ja hauskaa oli, etenkin maastossa, missä Sylvi meni epäröimättä kaikki hienosti ja sai kehuja siitä, miten hyvin jatkoi samassa temmossa eikä jäänyt kyttäilemään mitään.

Torstain uitto jätettiin suosiolla väliin: keskiviikkona keli olisi ollut mitä mainioin, mutta torstaina oli viileää ja aamun maastoestetunnin jälkeen alkoi sataa kuuroittain, joten jätettiin menemättä ja sen sijaan lähdettiin taluttelemaan hevosia.

Aamulla meillä oli kuitenkin HUIKEA maastoestetunti, jossa koeteltiin ratsastajan hermoja ja jännitystä. Kysyttiin, voidaanko perinteisen harrasteen läpiratsastuksen sijaan hypätä tuttarin esteitä (= niille jotka eivät tiedä; harraste-tason esteiden max. korkeus on 80cm ja tuttarin, eli tutustumisluokan estekorkeus on 90cm) jotta saatais hypätä jotain haastavampaa, kaikilla oli kuitenkin ensimmäiset tunnit menneet todella hyvin ilman mitään ongelmia. Hessulle sopi ja päästiin menemään koko tuttarin rata läpi este esteeltä! Sylvi ylitti mun odotukset täysin ja hyppäsi hienosti. Toisaalta heti vaatimattomimmalle radan ensimmäiselle esteelle otettiin kielto, mutta yhteensä koko radalla kieltoja tuli vain 3 ja nekin ratsastajan hidasjärkisyyttä tottakai. Pari estettä oli jo sen näköisiä etten kyllä välttämättä uudelleen lähtisi yrittämään, mutta Sylvi hyppäsi kaikki hienosti Missin imussa. Superponi!

Sianselät on ehdottomasti mun yksiä suosikkimaastoesteitä!

Tälle kapealle esteelle Sylvi teki tosi hyvän lähestymisen ja tämä tuntui menevän kaikenkaikkiaan parhaiten.

Torstain maastoestetunnista puhuttiin vielä monta kertaa ja se oli ehdottomasti leirin paras tunti, koska päästiin tekemään taas jotain aivan uutta! 

Perjantaina oli "yhden päivän kenttäkisat" eli mentiin ensin kouluratsastusrata maneesissa ja suoritus arvioitiin, jonka jälkeen oli suoraan esteosuus ja iltapäivällä vielä maastoesterata. Koulusta saatiin Sylvin kanssa 68%, eli parannettiin viime vuodesta 16%! Rata tuntui menevän kivasti, vaikkakin Sylvi oli alussa todella jännittynyt. Esterata mentiin Santun ja Missin jälkeen matalemmilla esteillä, noin 70-80cm koska Sylvi alkoi tuntua jo väsyneeltä ja verkkahypyillä hyppäsi todella laakoja hyppyjä. Tehtiin puhdas rata, vaikkei mikään tyylisuoritus ollutkaan.

Maastokokeessa mentiin jokainen yksitellen harrasteen rata ja Hessu katsoi kellosta aikaa. Sylvi meni oikein kivassa temmossa, mutta silti paikoitellen tuntui, että se oli hieman hidas. Siksi tultiinkin maaliin yli 10sek aliaikaa, eli olisi pitänyt antaa Sylvin laukata vaan omaa laukkaansa, tyhmä minä! Kuitenkin oltiin rajan sisäpuolella, että ajasta olisi vielä kenttäkisoissa tullut aliaikavirhepisteitä.

Kun raskas viikko oli viimein pulkassa, taisi ponien mielestä olla mukavaa palata jo kotiin. Toisaalta Sylvi kyllä viihtyy todella hyvin Niinisalossa joka kerta. Kuski olisi voinut kyllä jäädä vielä viikoksi, ehkä olisi pitänyt hakea tilalle toinen hevonen ja jatkaa taas menoa. Sitten olisi voinut alkaa jo väsyttää!

Kiitos ihanille leirikavereille Tarulle ja Millalle kivasta viikosta, vaikka meitä oli vähän niin silti ei tuntunut hiljaiselta! Kiitos myös tallihenkilökunnalle sekä myös Tarun kavereille, jotka olivat kovin avuliaita ja heidän takiaan saatiin ihania kuvia muistoksi sekä kauppamatka keskiviikkona Kankaanpäähän. Ja Hessulle tietysti suuri kiitos hauskasta ja opettavaisesta viikosta! Tällaista ei voi kokea muualla kuin Niinisalossa ♥